About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Nyhtölammas Ras el hanout


Ylikypsä, matalassa lämpötilassa  pitkään (jopa 12h) haudutettu, haarukan alla pehmeästi hajoava liha on kokille armollinen valmistettava ja syöjälle poikkeuksetta suussa sulava elämys. Harvemmin käytetyt ruhonosat passaavat tähän mainiosti ja herkullista tulee lihasta kuin lihasta. Nyhtämistä olen innostunut kokeilemaan monenlaisesta lihasta, jopa kalasta (nyhtölohi), ja vaikka siitä on nyt tullutkin kaikille tuttu trendiruoka, jota löytyy myös pikaisena vain lämmitys-einesversionakin, niin ei sovi unohtaa, että kyllä suomalainen on sen possun lavan sinne uuniin pistänyt AINA ja sen hajoavaksi herkuksi kypsentänyt, paljon ennenkuin pulled pork -hehkutus meidät rapakon takaa saavutti. Trendin ehdottomasti parhaita puolia onkin, että nuoriso oli jo ehkä unohtamassa tälläisen suomalaisen pitkään haudutetun perinteisen valmistustavan, mutta nyt taitaa olla suosio taattu pitkälle tulevaisuuteen.



Sääntöjä ei ole kuin matala lämpötila ja pitkä haudutus. Pitkä ei tarkoita viittä tuntia vaan lähes tuplasti enemmän. Sen tuntee kyllä haarukalla painaessa koska liha on pehmeää, eikä tiivis kimppu, vaikka kypsä olisikin.  Maustamisessa riittää usein suola ja sokeri, lihan rasvaisuudesta riippuen paistoastiaan voi lisätä myös nestettä (vesi, lihaliemi, viini). Kansi päälle tai folio.

Maustamisessa on vielä se kiva puoli, että voit maustaa lihan jo pataan, mutta siihen voi lisätä kaikenlaista maun antajaa, kastiketta ja yrttiä vielä tarjolle tuotaessa. On ihan lisukkeista kiinni haluatko tarjota aasialaisen, intialaisen, meksikolaisen, välimerellisen vai skandinaavin nyhtöruoan.


Yksi suosikeistani, ehdottomasti, on lammas. Omalla rankingillani se vaan ajaa ohi kaikista muista lampaanvalmistustavoista. Luottoreseptini on Nigellan versio, jonka mukaan nyhtölampaaseeni tulee reilusti minttua ja niin ihania granaattiomenan siemeniä. Luulen, että resepti on eniten hehkuttamani, 2010 jakaamani juttua on luettu yli 50 000 kertaa (3. suosituin postaukseni). Ehkä joku on innostunut kokeilemaankin...Kun aloitin blogini , juurikin helmikuussa 2010, mulla oli kaksi reseptiä, jotka halusin tulenpalavasti jakaa maailman kanssa, tämä nyhtölammas ja 3 juuston porokeitto.

Nyt halusin kokeilla maustaa lampaani hiukan eri lailla ja pohjoisafrikkalaisesta Ras el hanout mausteseoksesta se ajatus sitten lähti. Sopii lampaalle hienosti, samoin makean hunajainen jugurttikastike. Couscous olisi ollut oivaakin oivempi lisuke, mutta kun nuo kotimaiset juurekset kutkuttelevat tällä hetkellä niin herkullisena, en malttanut olla paahtamatta niitä lampaan viereen. 

Reseptin tein Apetinan sivustolle, sen voit käydä lukemassa tästä linkistä.  Peukut kaikille kokeilemaan innostuville.



P.S. Yksi asia, jota en voi ohittaa nyhtölihasta puhuttaessa on se sana. NYHTÖpossu (tai -lammas, -kana tai vaikka -hirvi) on yksi Kotimaisten kielten keskuksen vuonna 2013 hyväksymästä  23 uudissanasta. Sanan alkuperä on jäljitettävissä ihan tarkalleen, eli pulled porkin suomennoksen nyhtöpossu loi kaunista suomenkieltämme hyödyntäen blogikolleegani Campasimpukka. En väsy koskaan antamaan näitä aplodeja!

Olen osa Apetina-sivuston kansainvälistä Makutiimia ja jutussa linkattava resepti on toteutettu tämän yhteistyön pohjalta.


maanantai 16. marraskuuta 2015

HUONO ÄITI ...mut hyvät synttärit!


Siinä se on. Kuvallinen todiste panoksestani poikani kaverisynttäreihin. Sellainen pikkuisen omatuntoa piinaava. (Olen lukenut liikaa Sivumaku-Janin blogia). Mutta kyllä meidän perhe, varsinkin äiti ja lapset, kurvaavat joka tapauksessa kiireisenä päivänä Mäkkärin kautta, silloin kuin ei jaksa ajatella keittävänsä edes sitä ruoka-pöytään-viidessä- minsassa- soppaa tai sulatella pakastettuja jämiä. Minkäs sille voi, pikkasen virtaa joskus amerikan kaipuu suonissa.

Olen huomannut, että vaikka en blogia alkanut pitämään itselleni päiväkirjaksi, on siitä kuitenkin jo näin  viiden vuoden aikajänteellä tosi kiva tarkastaa, mitä tehtiin ja syötiin tiettyinä juhla-aikoina. Siksi nämä Urhon 11v seremoniatkin vielä kirjaan tänne vaikka synttäreitä vietettiinkin jo heinä-elokuun vaihteessa. Vanha tuttu virsi, sopivaa aikaa ei tahtonut löytyä, eikä näköjään virtaakaan. Siksi järkkäilin Urholle Jalkkissynttärit. 10 kaveria kokoontui ensin meillä ja sitten lähdimme kentän metsästykseen. Kuskeiksi olin värvännyt Mumman ja Papan itseni lisäksi. Onneksi jo kolmas kenttä tuolla joen rannassa Sahalammen vieressä oli vapaana, pappa jakoi pojat joukkueisiin ja tunnin verran pelattiin huippujalkapalloa.


sankari 11v.




Pelin jälkeen palasimme takaisin kotiin, ja pikaisen juusto vai tavallinen- gallupin jälkeen, kurvasin jakemaan 25 euron hampurilaista, 2 per mies + tukijoukot ja  pelin pallopoika Maitotyttö. (Huomatkaa tarjoilujen huomattava taloudellisuus!) Pöytään katettiin myös lisää synttäreille ehdottomasti kuuluvaa epäterveellisyyttä eli, pari kulhoa sipsejä ja cokista. 

Ja koska Urho11v ei ole mutakakkua lukuunottamatta mikään kakunsyöjä, tekaisin paksun pellillisen mokkapaloja ja huijasin sen kynttilällä kakuksi. Laulusta ei tingitty.



Omatunnolla tai ei, mutta harvoin on synttäripöytä tyhjennetty niin viimeistä murua myöden, eli ei kai ne osallistujien mielestä ihan pöllöt tarjoilut olleet.

Ihan sinä oikeana päivänä seikkailimme Urhon kanssa Väskin seikkailusaarella, mutta jo vähän aikaisemmin pidettiin kemut lähipiirille: isovanhemmille, serkuille ja kummeille. Pompin keittiön ja grillin välillä, joten tarjoiluista on pari pikaotosta.



Lämmittelin grillissä meksikolaisittain valmistamaani nyhtölammasta eli Barbacoaa ja tortillalättyjä (varoitus: maissitortilla tällä tavoin on hiukan haasteellinen...) ja lapsille vaihtoehtona myös hot doggeja, joita taisi kyllä kaikki aikuisetkin haluta.



Pöytään olin sitten koonnut lisukkeita, mitä tuossa nyt onkaan; valmisketsuppia, majoneesia, sipsejä...mitä ne ruokaharrastajat nyt tapaakaan tarjota..


 No oli siinä ainakin yksi papu-maissisalaatti, ihan itte tehty.


Osan hodarisämpylöistä olin täyttänyt katkiksilla ja kurkuilla. Kun en tiennyt, että kaikki aikuisetkin haluaa niitä perhenakkeja.

Erikseen katettiin sitten makea osasto, joka oli suppea, mutta herkullinen. Sankarille mutakakku, mansikkabrita ja vaahtokarkkeja ja mansikoita tikussa sekä aamulla keitettyä mansikkamehua (taisi olla parhaaseen mansikka-aikaan) ja kahvi ja teetä oli tarjolla.


Pilke silmässä on isältä peritty


Pakko laitta heti pari kuvaa, on se mun poikani ja tärkiä, kuten tavattiin aina päiväkoti- vuosina toisillemme erotessa huudella: "Oot mulle tärkee!"


Ja sanomattakin on selvää, että onnittelulaulusta ei tingitty.



Joku on ehkä nähnyt tekemänäni vähän upeampiakin synttärikakkuja, mutta ilmeisesti suutarin lapsi- juttu pätee myös ruokabloggariin.

Ja siis hainko mä tosiaan niille tarjoiluksi euron hampurilaisia?


No, ainakin eli täysillä jalkkispelin tunnelmissa. Kuten kuvakin todistaa... Bad, bad, bad mama!

Camp Urho 10v.
Urhon herkut ja herkut 9v.
Urho 7v

Missä Urho 8 ja 6? Voi voi...

torstai 12. marraskuuta 2015

JUUREKSIA vaikka muodon vuoksi!


Mä käyn henkilökohtaista juures-kasvis-salaatti-sotaa. Olen mielettömän laiska niitä tekemään ja jopa mielettömän huono ottamaan vaikka salaattia lautaselle, jossain lounaspaikassa (no, koska ne ei kyllä herätä useimmiten ruokahalua). En tiedä, koska mun nuppi tekee musta kasvistenrakastajan (koska korvienvälistähän se on oikeasti kiinni). Varsinkin kun ottaa huomioon, etten muista koska olisin syönyt jotakin muuta kuin mielettömän hyviä salaatteja, ihania kasvisruokia tai ihmetellyt kuinka vaikka punajuuri voi ollakin näin hyvää. Tai kukkakaali. Porkkana. Lanttu. Nauris. Peruna. Kaikki ihan tavalliset ja sitten vielä muut munakoisot päälle. Mähän rakastan niitä kaikkia. Tarkemmin mietittynä en kykene nimeämään ainuttakaan kasvis-juures-inhokkia.

Mutta jollei mulla ole joku tietty spesiaali resepti kattottuna tai joku muu syy minkä takia on pakko laittaa vihanneksia pöytään, omassa elämässäni niiden integroiminen jokapäiväiseen arkiruokaan tuntuu jotenkin suunnattamon vaivalloiselta. Mä kyllä yritän niin paljon, että saattaa olla itseasiassa, että oon ihan haka jo tässä, mutta nuppi ei vaan vielä anna armoa. Lisää kasvista, juuresta, salaattia!

Joskus se voi olla se piristysruiske vaikka uusi muoto. Kun on aikansa tehnyt uunissa paahdettuja juureksia kuutioina, lohkoina tai kokonaisina, yhtäkkiä niistä saakin aivan eri sävärit kun leikkaa ne vaikka parin sentin paksuisiksi lanteiksi. Musta niistä tuli todella kivoja. Ja maku- vaikkei näitä tarvitse oikeastaan edes maustaa- oli punajuurissa aivan mieletön ja lanttu oli niin makiaa kuin olis siirappisaavissa kylvetetty.



Paahdettua punajuurta ja lanttua
 4:lle lisukkeeksi

4 pienehköä punajuurta
2 lanttua (en ole vielä pienehköjä nähnyt)
2 rkl sulatettua voita
suolaa
mustapippuria myllystä

En kuorinut nättejä punajuuria, leikkaisin vain molemmista päädyistä pienet palat pois. Lantun kuorin krouvisti veitsellä. Viipaloi molemmat sitten n. 1,5 cm paksuisiksi kiekoiksi ja aseta leivinpaperin päälle uuninpellille.

Voitele kiekot sudilla sulatetulla voilla, pärjäät vähällä. Laita reilusti suolaa ja maun mukaan mustapippuria.

Paahda 220 asteessa 20-30 minuuttia, sopivaan kypsyyteen.

Nämä kun asettelee vadille ja päälle ripottelee tuoretta yrttiä ja ehkä kippoon vielä viereen smetanaa /tuorejuustoa, niin jo alkaa olla juhla-ateria. Vaikka minkä lisukkeeksi.

Meillä jättimäiset juureslantit syötiin keitettyjen kuoriperunoiden, läskisoosin, ruislimpun ja piimän kera. Oli muuten yksi tämän kuun parhaimmista aterioista. Paluu pirtin pöytään! Se taitaa olla geeneissä tuo perunat ja läskisoosi.

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

RUOKAVERSTAASTA RAVINTOLAPÄIVÄÄN


Täällä Seinäjoella ollaan oltu pikkuisen innoissaan tänä syksynä, (enkä nyt puhu pelkästään SJK:n veikkausliigavoitosta, mutta siitäkin voi meitä seinäjokisia onnitella) noin niinkuin henkilökohtaisellakin tasolla. Sitä mukaan kun syksyn lehdet ovat tippuneet puista on kalenterini täyttynyt erilaisista mielenkiintoisista projekteista ja työtehtävistä. Todella mielenkiintoisista.

Erikoiselta saattaa kuulostaa, että löydän nykyään itseni Turun Yliopiston Lääketieteellisen tiedekunnan palkkalistoilta. Jos kerron, että laitoksesta löytyy myös Funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskus, alkaa kuulostaa jo uskottavammalta (toki hienoa jos joku epäilisi minun edenneen urallani vaikka verisuonikirurgiksi. Keep that thought!). Olen mukana  SEAMK:in ja Turun Yliopiston RUOKAVERSTAS-projektissa, jossa tutkimuksesta vastaa Epanet-professori Anu Hopia, ruokaharrastajien keskuudessa hyvinkin tuttu Molekyyligastronomia-blogistaan. Seinäjoen Ruokaverstas hankkeessa jatkojalostetaan Molekyyligastronomia-klubia ja työstetään uusia näkökulmia ruokaan ja elintarvikkeisiin. Pilottihanke toteutettiin viime talvena ja nyt ryhdymme tositoimiin. Ruokaverstaaseen kutsumme elintarvikealan yrittäjiä ja yrityksiä, tutkijoita, opiskelijoita ja ruokaharrastajia, lue lisää vaikka tästä Anun blogikirjoituksestaRuokaverstas- tapaamiset alkavat vuodenvaihteen jälkeen, yritysten tarpeista kumpuavien teemojen suunnittelu on nyt loppusuoralla.  Osallistuminen Ruokaverstaisiin ei ole pelkästään äärimmäisen mielenkiintoista vaan myös maksutonta. Lisäksi kaikista aiheista voi keskustella myös sosiaalisessa mediassa.

Innostuimme  RUOKAVERSTAS-projektin puitteissa osallistumaan myös Ravintolapäivään Pop up-brunssin muodossa. Brunssi kootaan lähiruokatuotteista, gluteenittomana. Paistamme paikan päällä blinivohveleita, suolaisella ja makealla täytteellä, pöydästä löytyvät myös ruokaisat kasvissalaatit, minimunakkaat ja mitä nyt muuta herkullista tämä Kaikki äitini reseptit- tyyppi keksii. Teemalla läheltä, herkullista, erilaista. Infoa löytyy niin ravintolapäivien sivulta kuin facebookin tapahtuma-sivustolta, joiden kautta onnistuvat myös pöytävaraukset. Paikaksi löysimme upean, valtavilla näköalaikkunoilla varustetun Framin tilan, jonka 8. kerroksen ikkunoista voi katsella laakia aakiaa, matalan kaupungimme kattoja ja levittyvää lakeutta. Ei silimä tökkää. No, paitsi ehkä Lakeuden ristiin.

Käy tykkäämässä meistä facebookissa.
Lue blogiamme Ilkan sivuilla.
Voit seurata meitä sekä Twitterissä että Instagrammissa.
Linkit kootusti Seamk:n sivuilla.

Tästä tulee mahtavaa!  

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Makiaa mahan täydeltä


IsoHoo on suklaahiiri. Sillä on piilossa eli jemmassa aina suklaata. Auton keskikonsolissa, ruokakaapissa kahvin ja sokerin takana, makuuhuoneen lipaston sukkalaatikossa, repussa...

Löysin kivan kakkureseptin ja toteutin siitä oman versioni isänpäiväksi. Omastani tuli hyvin valuva, koska lisäsin kuorrutteeseen vahingossa tuplamäärän kermaa. Kakusta tuli myös paljon esikuvaansa värittömämpi, sillä kaikki väri jäi karkkipapereihin. Kakku kruunattiin pussillisella Marabou Twistiä, IsoHoon lempparia. Maitotytön tärkeä tehtävä oli kuoria makeiset.


Se olikin aika tarkaa puuhaa.


Ohps. Daimia oli hankala kuoria , niin piti vetää vähän hampaillakin.


Tais sinne suuhun päätyä muutama muukin, kun makuun pääsi.



Ja taas sama Daim-vahinko! Siis se meni ihan vahingossa!


Hyvin hoidettu homma kuitenkin noin suurissa linjoissa.


Ja kerrankin niin 'makee' homma, että jaksettiin suorittaa ihan loppuun asti!


Karkkipapereita sitten siloiteltiin vielä suoriksi vähän kuin  joskus puoli vuosisataa sitten, Maitotyttö liimasi niitä kartongille ja niin sai pappakin makoisan kortin!

But the cake. Se on ihana, koska mitään ei vaahdoteta, vähän vaan sulatellaan, nopea tehdä ja vähän tiskiä.

Ja suklaahiiren unelma.


Marabou Twist -kakku

Pohja
110 g voita
1, 25 dl nutellaa
1 dl pähkinävoita
100g tummaa suklaata
0,5 dl sokeria
1/4 tl suolaa
1 tl vanilja-aromia
2 isoa munaa
1,25 dl vehnäjauhoja

Nutella-Peanut butter-ganache
1 dl kuohukermaa
150 g tummaa suklaata
2 rkl nutellaa
2 rkl pähkinävoita
Päälle pussillinen Marabou Twistiä. Kuorittuna.

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Voitele 22 cm irtopohjavuoka (tai piitakkavuoka, kakku on siis tosi matala).

Kuumenna voi, nutella ja pähkinävoi kasarissa, sekoita sileäksi. Ota pois liedeltä ja lisää sekaan paloiteltu suklaa. Anna seistä minuutti ja sekoita sitten niin kauan, että suklaa sulaa joukkoon. Lisää sokeri, suola ja vanilja. Lisää munat yksitellen vatkaten ja lopuksi vehnäjauhot. Kaada taikina vuokkaan ja paista 25-30 minuuttia. Anna jäähtyä kokonaan.

Ganache
Kuumenna kerma lähes kiehuvaksi ja kaada se sitten kulhoon paloitellun suklaan, nutellan ja pähkinävoin sekaan. Odota puoli minuuttia ja sekoita sitten sileäksi. Anna jäähtyä sen verran, että alkaa hiukan jähmettyä ja saat levitettyä sen hyvin.  Jos se on paksua, tee lusikalla pyörteitä pintaan, älä yritäkkään sileää. Omani oli hyvinkin sileää sattuneesta syystä.

Ripottele Marabou-twistit päälle taiteelliseen näkemykseesi nojautuen.

Herkuttele.


torstai 5. marraskuuta 2015

Shakshuka-pizza


Ai että. Hyväähän siitä tuli!

Shakshuka on Lähi-idässä suosittu (aamiais)ruoka, jossa kananmunat kypsennetään pannulla tomaattiliemessä. Ohjeita mainioon ruokaan löytyy netistä pilvin pimein

Jostain ruokalehdestä muistojeni takaraivoon on piirtynyt ajatus shakshuka-pizzasta. Toimii. Kunhan vain muistat laittaa pizzapohjan alle leivinpaperin ennen munien särkemistä, että saat vedettyä pizzan pellille (mistähän tälläinenkin vinkki juolahti mieleen?).



Muutenkin spesiaali-pizza. Käytin siihen 2 kesäkanojen viimeistä munaa. Älkää kertoko Urho11v:lle. Siis, että söin ne. Yksin. Vähän kaduttaa. Mutta nyt on jo liian myöhäistä.

Pitsan salaisuus on tavallista syvempi annos  mausteista tomaattikastiketta, joten pizzaan kannattaa jättää hiukan korkeammat reunat. Tomaattikastikkeeseen sitten kuopat, jonne rikot munat, etteivät ne liu'u minnekään paikaltaan. Päälle ripotellaan vähän fetaa juustoksi ja uunista tullessa lehtipersiljaa ja korianteria. 

Ai että!





Shakshuka-pizza
2:lle
2 pizzapohjaa
shakshuka-kastike
4 munaa
fetaa 
suolaa, mustapippuria, lehtipersiljaa ja korianteria

pohja
4 pizzaa (ei jättejä)
3, 5 dl lämmintä vettä 
tl kuivahiivaa
1 rkl sokeria
1 tl suolaa
n. 7 dl durumvehnäjauhoja
0,5 dl oliiviöljyä

Sekoita hiiva ja sokeri lämpöiseen veteen. Taikinan voi ihan hyvin tehdä käsin, mutta minä kun en tahdo viittiä vaivata niin kauaa niin laitan aina yleiskoneen laulamaan. Takuulla vaivattu.

Lisää puolet jauhoista ja anna käydä keskinopeudella muutama minuutti, lisää sitten suola ja loput jauhoista, sekoita taas hetki, lisää öljy ja anna koneen käydä n. 10 minuuttia. Taikinan tulee olla pehmeä mutta venyvä pallo. Pyöräytä jauhotetulla leivinpöydällä ja leikkaa 4 osaan. Pyöritä palloiksi ja jätä liinan alle kohoamaan.

Shakshuka-kastike
2:een shakshukaan tai 4 tavalliseen pizzaan

2 rkl oliiviöljyä
1 iso sipuli hienonnettuna
2 valkosipulin kynttä hienonnettuna
1/2 punainen paprika pikottuna
100g kirsikkatomaatteja puolitettuna
1 tlk tomaattimurskaa 
2 rkl tomaattipyrettä
1 tl savupaprika (hot)
1 tl juustokuminaa
1 tl sokeria
suolaa, mustapippuria

Kuullota sipulit ja paprika öljyssä. Lisää muut ainekset ja anna hautua 10 minuuttia, tarkista maku, lisää tulisuutta tarvittaessa. Jos liian paksuksi menee, voit lisätä välillä vettä.

Pizzan kokoaminen

Laita uuninpelli väärinpäin (siis ylösalaisin) kuumenemaan 225 asteiseen uuniin.

Painele pizzapalloista pyöreät pohjat leivinpaperin päälle. Jätä reunat paksummiksi. Lusikoi reilusti kastiketta pohjalle ja tee kastikkeeseen kaksi koloa, joihin rikot munat. Ripottele päälle fetajuusto.

Vedä pizza varovasti kuuman uuninpellin (taka)puolelle ja paista uunissa 6-7 minuuttia, jotta pohja kypsä ja valkuainen hyytyy. 

Ripottele valmiin pizzan päälle reilusti tuoreita yrttejä ja mustapippuria

Sanonko vielä kerran?
Sanon.
Ai että!







keskiviikko 4. marraskuuta 2015

MYLLYMÄKI. PIERUSALAATTI.


Voin ihan kertoa teille sen eksaktin hetken kun rakastuin Tommy Myllymäkeen.  Tommy Myllymäki on siis naapurimme Ruotsin kulinaristisen kentän kirkkaimpia tähtiä, Bocuse d'Or- kokkikilpailuista useita mitaleja tuonut huippuammattilainen, johon ei voi olla törmäämättä Ruotsin televisiossa tai ruokalehdissä. Ja jonka sukunimi on sitäpaitsi aivan älyttömän helppo lausua.

Minä rakastuin Myllymäkeen lukiessani hänen keittokirjaansa MYLLYMÄKI. Kasvikset. Lisukkeena&pääruokana -opusta sivulta 51: Reseptin nimi on Murskattua Kukkakaalia kananmunan, majoneesin ja ruohosipulin kera. Johdannossa Tommy kirjoittaa näin: 
Arkiruokaa parhaimmillaan. Lisää vain muutama viipale paistettua pekonia, niin syntyy oikea pierusalaatti.

Veit mun sydämen!


Kirjan lopussa on muutama sivu kuvia hurjan taitavista (oikein käsittämättämistä) Bocuse d'Or luomuksista, mutta muuten kirjan sisältö on aivan muuta.

Ehdottomasti yksi hienoimpia käsiin saamiani opuksia tänä vuonna. Niitä, joista haluaa kokata kaiken. Ja kirjan ruuat ovat siis valmistettu kasviksista, useimmat annokset soveltuvat niin pääruuaksi kuin lisukkeeksi tai alkuruuaksi. Kaikkia kasviksia Tommy ei suinkaan käy läpi vaan kertoo keskittyvänsä omiin lemppareihinsa. Niitä tuntuu kyllä riittävän. Reseptien mukana on myös vinkkejä minkä lisukkeeksi kukin annos sopii. Aivan mieletön kirja; yksinkertaista mutta silti uutta. Annoset esitellään lyhyesti, mutta jotenkin niin kattavasti:


KEITETTYJÄ PUNAJUURIA mustaherukkakastikkeen ja vuohenjuuston kera. Punajuuri sopii maa-artisokan tavoin hienosti yhteen fenkolinsiemenien kanssa. Tässsä ruuassa mustaherukan miellyttävä happamuus ja kitkeryys muodostavat sen maulle hienon kontrastin.

KURPITSAA parmesaanin ja timjamin kera. Kurpitsa muuttuu kypsennettäessä hyvin nopeasti raa'asta kypsäksi. Parhaalta se maistuu täysin kypsäksi paistettuna, mieluiten yhdessä salvian ja ruskistetun voin kanssa. Myskikurpitsa on oivallinen raaka-aine. Se on koostumukseltaan kiinteä mutta täyteläinen ja maultaan intensiivinen ja voimakas.

Todellakin suosoittelen tätä kirjaa, niin orjallisesti noudatettavaksi kuin inspiraation lähteeksi. Ja mä aion kokata kaiken, mutta pakko oli aloittaa pierusalaatista.



MURSKATTUA KUKKAKAALIA
resepti Tommy Myllymäki 
4 annosta
1/2 kukkakaalia (n. 300g)
3 kananmunaa
3rkl hienoksi silputtua ruohosipulia
11/2 dl majoneesia (erillinen ohje)
suolaa ja vastajauhettua mustapippuria
(6-7 siivua rapeaksi paistettua pekonia....what the hell, paista koko paketti!)

Poista kukkakaalin kanta ja heitä pois tai käytä toiseen ruokaan. Leikkaa kukinnot viipaleiksi tai pieniksi paloiksi.

Keitä kananmunat kovaksi ja kuori ne. Raasta karkeaksi.

Yhdistä munaraaste, ruohosipuli ja kukkaalipalat ja mausta suolalla ja pippurilla. Laita seos vadille ja valuta päälle majoneesi. (Katko mukaan rapeaksi paistetut pekonit.)


5 DL MAJONEESIA
2 munankeltuaista
1 1/2 tl puna- tai valkoviinietikkaa
1 1/2 tl dijonsinappia
5 dl ruokaöljyä
suolaa

Vatkaa munankeltuaiset, etikka ja dijonsinappi. Kaada öljy sekaan ohuena nauhana samalla vatkaten. Vispilällä tai sähkövatkaimen matalalla nopeudella. mausta suolalla.

Voi luoja miten yksinkertaisen hyvää. Vaikka onnistuinkin tössimään näin helpossa reseptissä ihan olan takaa. Ensiksi olin ihmeissäni, että aah siis kukkakaali aivan raakana? No, ei se mitään, kyllä se varmasti näin on. Sitten, vähän kiireessä, koska aurinko oli laskemassa eli kuvausaika kohta ohi, aloin valmistaa majoneesiä. Mikä ihme muhun meni kun kaadoin sekaan 1,5 DL punaviinietikkaa. Varsinaisen kirpeä majoneesi! No eihän se toki paksuuntunutkaan, mutta kaadoin 4 dl pois (säästin salaatinkastikkeeksi) ja lisäsin sitten vanhaan pohjaan vielä yhden keltuaisen ja vähän dijonia ja pari desiä öljyä. Sitten kaadoin koko majoneesin salaattiin. Apuaa....sitä piti olla vain 1,5 dl! Milläs saat sen pois? Just niin! Et sitten millään.


Mutta hyvää tämä oli, niin hyvää! Omistan reseptikokeiluni ystävälleni Virpille joka jakaa rakkauten mm. punajuureen ja kukkakaaliin, ja vähän kaikkeen muuhunkin, luultavasti myös Tommy Myllymäkeen, jos asiasta tulee joskus puhetta. Muuten olemme kyllä aikoinamme rakastuneet eri miehiin tahoillamme. No, okei, nekin on kyllä serkukset.

Ai niin, ja varsinaisena flatologian (lat. flatus/ pieru) asiantuntijana täytyy sanoa, että olet ehkä pikkuisen väärässä, rakas Tommy. Ei tää nyt mitenkään ylenpalttisesti pierettänyt.

Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta. Luojan kiitos!